Haravointi vie suurimman osan ajasta tähän aikaan vuodesta täällä mökillä. Onneksi samalla voi seurailla luontoa. Eilen iltapäivällä piti hieraista silmiä: montako keskustähteä (=aurinkoa) meidän aurinkokunnassamme oikein onkaan?

1241360161_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Pakko oli yrittää kuvata, tähän näitä tuli 5 kappaletta, se "oikea" aurinko, joka meitä on hellinyt jo monta päivää, kaksi tosi voimakasta sivuaurinkoa, joilla seurana pätkät 22 asteen kaaria (vähän sateenkaaren näköiset) ja loput kaksi ovat tietenkin heijastuksia vedestä. Vähän myöhemmin illalla tuon aiheuttajan, lievän kosteuden ilmassa, olisi voinut kuvata upeana punasävyisenä auringonlaskuna. (Eihän mistään huomaa, että opiskelen Tähtitieteen approa Avoimessa;))

Tänään olen jo bongannut telkkäpariskunnan, isokoskelopariskunnan, silkkiuikkupariskunnan ja sorsaparin "omalla" lahdella sekä pihaa kiertämässä kirjosieppouroksen tavallisempien lisäksi.

Kävin ruoan jälkeen pienellä kävelyllä ja näin näsiän kukassaan sekä tiellä huilaavan sammakon, vaikkei kurnutusta vielä kuulukaan. Meinasi jäädä kokonaan huomaamatta, kun ei enää lenkkikaverina ole sitä Collie- Boyta, joka tuollaiset pienet ihmeet tieltä ja tien pielistä aina minulle näytti.

1241360254_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ei paluumatkalla enää ollut tuossa, joten turvaan oli mennyt, kun yritin selittää, että tuossa voi äkkiä liiskaantua. 

Ensi viikolla pitäisi muutama kortti lähettää, mutta ei nyt oikein tahdo syntyä. Saas nähdä, kuinka tämän Mummin käy!