Tällainen mummin elämä on usein yllätyksiä täynnä!

Joskus aikataulut sotkee lapsenlasten sairaudet, kuten viime viikon loppupäivinä, joskus taas oma vanhempi. Äidilläni on ollut selkä kipeänä jo monta kuukautta, iskiaksena sitä on pidetty, viimeksi muutama viikko sitten ortopedi määräsi, kipulääkkeita, lepoa ja liikettä. Nyt kuitenkin pääsiäispyhinä kipu yltyi lähes kestämättömäksi ja lähempänä asuva sisareni miehineen tilasi ambulanssin toimittamaan hänet sairaalaan. Siellä kuvasivat selkärangan ja lääkärin mielestä kyse  on osteoporoosista, jonka myötä alimmaisista nikamista joku/jotkut ovat osin murtuneet ja siis ranka on melko lailla rappeutunut. Ei ihme, että kipuja on ollut!

Nyt hänellä on yllään päivisin tukiliivi ja kipulääkkeitä annetaan melko reilusti, mutta vieläkään, muutaman päivän jälkeen, eivät jalat tahdo häntä kannattaa, joten kotiin palvelukeskukseen emme ole voineet tulla, vaan olen ollut äidin seurana sairaalassa päivät, yöksi tullut nukkumaan äidin lattialle patjalle. Huomenna taas katsotaan, joko jalat kantaisivat ja uskaltaisimme tänne, jossa pääsääntöisesti on asukkaiden tarkoitus selvitä omin avuin, vaikka esimerkiksi lounaan saa järjestettyä kannettuna huoneeseen. Rollaattori Äidillä on ollut muutaman viikon tukena liikkumiselle.

Sain teiltä ihanilta blogisiskoilta tunnustuksia viime viikolla, kiitos siitä teille, koetan vielä joku päivä ehtiä kirjata ne näkyviin, mutta nyt taitaa itsellekin olla uni tarpeen, kun äidin jo laitoin nukkumaan sairaalahuoneeseensa, että sitten taas aamulla jaksan sinne lähteä.

Jaa, se kortti, sen piti olla haasteeseen ruskea ja vihreä, mutta olin muistanut toisen värin väärin, joten sisaren mies saa tyytyä ihan "tavalliseen" onnittelukorttiin;)