Anteeksi, tuli valtava postaus, mutta onpahan edes itselle muistissa tämän 90000 asukkaan saarella vierailun pääkohdat. Matkalukemisena minulla oli Eat, pray and love, sopi hyvin tunnelmaan, vaikka maisemat olivatkin erit;)

Toisena kokonaisena päivänä siis lähdin opastetulle bussiretkelle saaren keski- ja eteläosiin. Opastus kolmella kielellä, espanjaksi, flaamiksi (?) ja saksaksi, näiden yhdistelmästä sentään jotain ymmärsinkin;) Päivä oli vähän sateinen, joten oli ihan hyvä istua bussissa.

Ensimmäiseksi pysähdyimme muutaman kilometrin päässä, Nuestra Señora de la Nieves kirkossa, joka on rakennettu 1600-luvulla. Hankien Neitsyt on saaren suojeluspyhimys. Hänen patsaansa otetaan joka viides vuosi alas alttarilta ja tuodaan saattueessa alas kaupunkiin. Kulkue on aivan hiljainen, koska kaikki katuvat ja pyytävät anteeksi viiden vuoden syntejään katuja laskeutuessaan.

Nyt Neitsyt oli alttarillaan sisältä todella kauniissa, vanhassa kirkossa.

Kirkon pihamaa oli päällystetty samaan tapaan kuin Santa Cruzin vanhojen aukioiden ja katujen pinta. On näissä ollut asettelemista, mutta varmaan myös kestävät kauan hyvänä.

Kävimme Breña Altassa vanhalla myllyllä, jossa oli myös savipaja ja valmistettiin vanhan mallin mukaan koristeltuja astioita hienonnetun laavan ja saven seoksesta. Myös pihamaa oli aivan upea täynnään toinen toistaan kauniimpia puita ja kukkia, minulta vain kameran akku meinasi tyhjentyä ennen aikojaan:( Itselleni tärkeimmät kohteet olivat vasta edessä.

Käsittääkseni maailman laajin "vajoamalaakso", Caldera de Taburiente, alunperin tulivuorenpurkauksesta kaiketi syntynyt, mutta nykyisen muotonsa eroosion myötä vuosisatojen kuluessa saanut. Näistä maisemista ei minun taidoillani saanut lainkaan sellaisia kuvia, että pystyisitte edes kuvittelemaan niiden mahtavuutta.

Ystävällinen kanssaretkeilijä otti minusta, korkeanpaikankammoisesta, kuvan calderan reunalla, Mirador de las Chezasissa patikoidessamme, jotta lapset uskovat minun tuollaisella paikalla käyneen.

Muodostelman halkaisija oli noin 9km ja ympärysmittaa kertyy noin 28km. Syvyydestä en tiedä, mutta mahtava oli. Ihanaa, että sain tämänkin kokea!

Saaren keskialueelta ajoimme tapaslounaalle pieneen kylään ja sieltä edelleen saaren eteläosaan laajojen laava-alueiden läpi. Vierailimme Visitors Centerissä San Antonion tulivuoren kupeella. Videolla ja infotauluissa koetettiin selittää saarten alkuperää. Keskuksesta lähti polku tulivuoren huipulle ja kävelimme kraaterin reunalla, otin kuvan alas kraateriin, jonne oli istutettu kanarian mäntyjä maata sitomaan. Viimeisin tulivuorenpurkaus saarella on ollut Teneguiassa vuonna 1971.

Täällä tein pienen lievennyksen ja kysyin oppaalta, palaammeko samaa reittiä, kun tuuli yltyi valtavan kovaksi ihan yhtäkkiä ja minusta rupesi tuntumaan, etten pysty enää jatkamaan pidemmälle. Ystävällinen turisti olisi luvannut käsivartensakin avuksi, mutta käännyin vähän kesken matkan ja palasin toisten edellä vierailukeskukseen, en oikein voi suositella korkeanpaikankammoisille.

Bussin jätettyä meidät hotellille huomasin joukkojen kerääntyvän asetelmiin, oli alkamassa Cancajoksen karnevaalikulkue. Täällä näköjään saaren eri koulut olivat varustaneet oppilaita erilaisilla asuilla ja esiintyivät vaihtelevissa muodostelmissa. Kävin nopeasti hotellihuoneessa antamassa hätäapua kameran akulle ja sitten ensimmäisen kerran saarilla karnevaaliin mukaan.

Oli metsänpeikkoja, puita ja pensaita, vanhoja mummoja ja koreita neitoja.

Pitkän ja mielenkiintoisen päivän jälkeen olin valmis päivälliselle ja nukkumaan.

Kolmannen kokonaisen päivän retkeilin omatoimisesti paikallisbusseilla. Santa Cruzista vuoren yli ja vähän läpikin kohti Los Llanos de Aridanea, jossa käveleskelin vähän ja osuin taas kauppahallille, nyt ihan avoimena. Monipuolinen valikoima lihoja, kaloja, vihanneksia, juureksia, hedelmiä, säilykkeitä ja viinejä.

Ostin pullollisen makeaa jälkiruokaviiniä, saaren erikoisuutta, malvasiaa. Odottaa vielä sopivaa hetkeä avattavaksi. Kauppiaalla oli myös näin hauskan näköisiä lähes mustia terttutomaatteja, sain maistaa ja olivat tosi herkullisia.

Pihalla oli kukkakauppias kauniine kukkineen, asettui mielellään kuvattavaksi, kun kysyin lupaa kuvata kukkia ja kertoi, että seuraavana päivänä paikalla olisi suuri joukko kukkakauppiaita, olisihan silloin sunnuntai.

Seuraavalla bussilla siirryin meren rannalle, Puerto de Tazacorteen, jossa auringonpalvojat ottivat aurinkoa mustalla rannalla taustanaan valtaisa vuori, jonka jyrkillä rinteillä oli luola-asumuksia ja vaelluspolkuja.

Osaan luolia oli vedetty sähköjohdot ja rakennettu vähän etuosaa sekä pystytetty televisioantenni.

Rantakadun varrella oli useita ravintoloita, joiden kalaruokia oli minulle ennalta kehuttu, joten lounastin täällä ja sainkin oikein maukkaan lenguadan eli merianturan, joka tarjoiltiin oikeaoppisten kanarian ryppyperunoiden kera.

Joskus bussireittejä oli vähän vaikea tulkita, joten varmuuden vuoksi kiipesin meren rannasta banaaniviljelmän viertä kuvan yläosassa näkyvään Tazacorten kaupunkiin ostamaan routa norte lipun bussista. Siis pohjoisen bussikierros mielessä, kesto neljä tuntia, hinta neljä euroa. Ensimmäiseksi bussi ajoi alas puertoon (josta siis olisin myös päässyt kyytiin), jatkoi sitten joen vartta ja rupesi kiipeämään ensimmäitä vuorenseinämää serpentiininä. Saaren elinkeino näkyy hyvin, banaaniviljelmiä (300 miljoonaa kiloa vuodessa), avokadoja, perunaa, mispeleitä ym.

Paikallisbussi kiersi kaikki kylät niin ylhäällä vuorilla kuin alhaalla merenrannassakin, joten serpentiinejä riitti. Maisemat vaihtelivat viljelysmaista mäntymetsään, kanervikosta hedelmäpuutarhoihin ja ahdastakin ahtaampiin kyläraitteihin.

Keskiosa matkasta taittui pikkubussilla, ihan ymmärrettävistä syista, hyvä, kun lyhyt auto mahtui joka paikasta menemään. Jopa paikalliset matkustajat olivat kieli keskellä suuta, kun kuljettaja koetti luotsata bussia ilman, että olisi osunut kapean tien vierillä taloihin. Tässä olimme juuri nousseet ensin tosi jyrkkää mäkeä pitkän pätkän, useammin oli rakennettu kippuralle.

Tässä vielä jonkun talon pihapiiri appelsiinipuineen, kelpaa tuolla elellä.

Kolmannen bussin saavuttua pääkaupunkiin oli jo pimeää ja kävin illallisella edellisen postauksen ravintolassa, taisi olla La Placeta nimeltään, aivan ihanaa oli ruoka sielläkin ja ympäristö vallan viehättävä.

Sunnuntaina jouduin luovuttamaan huoneiston jo kello 12 ja lautta lähti vasta neljän jälkeen, joten kävelin vielä Santa Cruzissa, tässä 1500-luvun puolivälin jälkeen rakennettu Ayuntamiento, kaupungintalo, jonka katto on tehty puusta.

Aukiolla juttelin brittipariskunnan kanssa, olivat saarilla risteilyllä, päivisin maissa eri saarilla, öisin laivalla. Pyysivät minua kuvaamaan heidät kirkon edustalla ja niinpä vastalahjaksi sain kuvan itsestäni "täydessä matkavarustuksessa", selässä reppu, olalla laukku ja pikkulaukku, maassa kassi, jalassa lenkkarit, olo kuin kamelilla.

Kaupungilla kävellessäni huomasin paikallisen Yacht Clubin tarjoilevan ruokaa myös "tavallisille ihmisille", joten päätin lounastaa siellä. Ympäristö oli ylellisen tuntuinen, tässä yläaulaa.

Viihtyisän ruokasalin (jota en älynnyt kuvata, ennenkuin muita asiakkaita tuli) päädyssä oli kaunis baari keittiön kyljessä.

 

Jopa naistenhuoneen kampauspöytä oli ihan omaa luokkaansa.

Sitten olikin aika mennä satamaan odottelemaan lautan tuloa ja lähtöä.

Taakse jäi La Palman saari ja pilvikerroksen yläpuolella häämöttää Roque da los Muchachosin alue, jonna olisin välttämättä halunnut päästä katsomaan yhteispohjoismaista observatoriota ja muitakin alueen tähtitorneja, mutta alueella oli niin paksu lumikerros edellisen viikon lumisateiden jäljiltä (puhuivat useista metreistä), että alueen tiet olivat suljetut koko sen ajan, kun saarella olin. Jäipähän jäljelle hyvä syy tulla vielä uudelleenkin käymään.

Palman lautta poikkesi kumminkin päin ohimennessään la Gomeran pääkaupungin San Sebastianin satamassa, mukava sielläkin olisi viettää vähän pidempi aika joskus, edellisestä piipahduksesta on yli 20 vuotta.

Minun tuuriani! Olin varannut lautan suoraan La Palmalta El Hierrolle, mutta juuri puoli tuntia ennen Teneriffalta lähtöäni varustamolta soitettiin ja ilmoitettiin, että kyseinen lautta on kaksi viikkoa remontissa, joten piti tehdä pikainen muutos suunnitelmiin ja palasin yhdeksi yöksi Teneriffalle. Sainpahan pyykit pestyä!

Seuraavana päivänä jatkoin El Hierrolle, mutta jääköön se toiseen kertaan.