Tuntuvat päivät loppuvan ihan kesken, kun touhua riittäisi vaikka kuinka. Pidin kuitenkin äidin muuttoapujen jälkeen muutaman päivän lomasen ja vierailin rakkaimman ystäväni mökillä Päijänteen rannalla. Miehensä ystävällisesti jätti meidät kahden juttelemaan omia asioitamme ja saunomaan sekä uimaan yömyöhään. Illan lopuksi vielä söimme nuotiolla kypsennettyä ruokaa ulkona laiturilla ja ihailimme kuun nousua tummenevaa iltaa valaisemaan.

Seuraavana aamuna poimimme vadelmia hakkuuaukealta. Marjat ovat kattilassa mehustumassa ja aion niistä keittää lettuhilloa, kun en mansikoita saanut lainkaan. Tullessaan takaisin ystävän mies toi kirkolta minulle ihanan makuista Sysmän ruisleipää matkaevääksi.

Kyllä oli mukava tavata ystävää, ei puhelimessa jutteleminen ole sama asia. Kaunis suomalainen luonto auttoi mielen rauhoittamisessa ja virkistymisessä. Mökin pihalla oli oikea perhosten kokoontumispaikka, parvi neitoperhoja, sitruunaperhosia ja ohdakeperhosia lepatteli niittykukasta toiseen. On meillä onnea nauttia kauniista luonnosta!

1250057535_img-d41d8cd98f00b204e9800998e