Pikkuserkkuni soitti ja ilmoitti, että kummisetäni on nukkunut eilen illalla ikiuneen. Kuulin pari viikkoa sitten, että hän oli joutunut sairaalaan, mutta silloin vielä oli toiveita paranemisesta. Vielä loppukeväästä hän oli oikein hyväkuntoinen ja pirteä, vaikkakin jo dementoinut, mutta tunnisti silti minut oitis. Menneessähän hänen ajatuksensa silloinkin kovasti olivat.

Kummallisesti molempien sukujen iäkkäät miehet ovat tänä vuonna siirtyneet ajasta ikuisuuteen ja nyt sitten vielä ennen joulua pääsen saattamaan kummisetää hautaan montakymmentä vuotta sitten kuolleen kummitätini vierelle.

Tähän postaukseen sopinee kuva Kuokkalan kirkon alttarilta. Otin sen juuri ennen Teneriffalle lähtöäni, kun eläkeläisporukkamme kanssa siellä kävimme tutustumisreissulla. Kauan saimme odotella yli kymmentuhantisen asukkaan alueelle omaa kirkkoa ja mielestäni se on oikein onnistunut varsinkin sisältä kokonaan puisine sisustuksineen ja jopa alttaritauluineen. En saanut kuvattua näihin "elämän leipiin" kätkeytyvää Jeesus-hahmoa, olisi varmaan pitänyt kuvata toisesta suunnasta. Rakentamisen alussa kauhistelin mielessäni, kuinka synkkä kirkosta tulee, se on päällystetty espanjalaisella mustalla liuskekivellä, mutta valmiina kirkko yllättäen onkin ihan oikean kirkon näköinen, kaunis siis päältäkin.

Nyt kuitenkin asun siis aivan 130-vuotiaan kaupunginkirkon lähellä ja ehdin jo käydä kuuntelemassa juhlaluentoa sen saarnaajan visioista ja kirkon historiasta. Kirkkopuistossa on tänäkin vuonna komea kuusi koristeltu, nyt uusin valoin. Pitäisi saada Tia tai Tetra kuvaamaan;)

Toinen adventtisunnuntai edessäpäin, tarkoitukseni on silloin ajella Kouvolaan äitiä tervehtimään.

Hyvää viikonloppua teille kaikille!