Lomahotellimme "takapiha" oli sitten viime kevään kunnostettu ja sinne laitettu asukkaille yhteinen "chillailualue". Itse en näitä tullut kokeilleeksi, mutta tyttärien tyttäret loikovat perimmäisessä pallossa viettäen siestaa.

Tällainen mukava kolmikko minulla oli seurana ensimmäisen viikon, sitten lähtivät kouluun ja töihin Suomeen ja jouduin viettämään aikaa omin päin.

Kävin monen vuoden jälkeen retkellä Teidellä, vain näköalatasanteella, en missään hissin päässä sentään, bussikuski otti kuvan todisteeksi.

Upeat maisemat siellä olivat, laavakentän reuna täälläkin hyvin näkyvilla.

Kovin monen väristä maata näkyi, en oikein ymmärtänyt, mistä erot johtuivat.

Kävelin aika lailla rantaa pitkin ja kävin ihastelemassa useammankin kerran tätä Fañaben ja Duken rantojen välisessä niemessä olevaa aukkoa, josta välistä nousi merivesi näinkin korkealle. Parina päivänä oli vatsani vähän epäkunnossa, joten en uskaltanut käydä katsomassa oikein voimakkaita tyrskyjä ja kovaa merenkäyniä, joista ihan varoitettiin.

Kävelin myös rantaa pitkin läheiseen kalastajakylään La Calletaan ja kävin syömässä Piscies-kalaravintolassa. Alkuruoaksi otin kylmää vihanneskeittoa, gazpachoa, joka tuotiin näin kauniisti tarjolle vihannekset erillään pilkottuna.

Kalan kävin itse valitsemassa kylmätiskiltä ja se sitten valmistettiin ruoaksi. Lisukkeena minun suosikkini, ryppyperunat mojo-kastikkeiden kanssa. Halusin tarjoilijan minulle valmiiksi lautaselle asetteleman kalan syödä lämpimänä, joten maltoin kuvata vasta ihan lopussa, kun piti hetki huilata, että jaksoi kaiken;)

Toisella kerralla, lähtiessäni kirjoittamaan muutamaa korttia, istahdin pieneen baariin ja tilasin hedelmäsalaatin. Kylläpä oli mahtava annos ananasta, khakia, banaania ja päärynää eikä maksanut juuri mitään.

Ilmottauduin retkelle saaren vanhaan pääkaupunkiin, La Lagunaan, mutta lähtijöitä ei ollut tarpeeksi, joten se peruuntui. Onneksi hotellimme johtaja vinkkasi minulle seuraavana päivänä olevasta Historiallinen kylä Adeje-päivästä. Valitsin sieltä kiertokävelyn muutamaan kohteeseen ja opastus oli espanjaksi, mutta ymmärsin kyllä aika paljon. Ensimmäiseksi kävimme katsomassa Barranco del Infiernon lähtöpaikkaa ja tuon hurjan rotkon maisemaa, mutta sinne ei enää ainakaan vuoteen ole päästetty turisteja, koska on vaara, että rinteiltä putoaa kiviä ja tulee haavereita.

Seuraavaksi opas johdatti meidät viisi 1500-luvulla rakennetun Casa Fuerten luokse. Sisään emme päässeet, koska rakennus on yksityiskäytössä.

 

Kävelimme Adejen kirkolle, jonka erikoisuus on julkisivu ilman yhtään ristiä. Kirkko on rakennettu kahdessa erässä eri vuosisadoilla.

Katto oli todella taidokasta työtä ja valmistettu erittäin vahvasta kanarianmännystä, jota vielä silloin sai käyttää rakennusaineena.

Alttarilla neitsyt on prameiden kultakoristeluiden keskellä. Kirkossa pidetään jumalanpalvelukset säännöllisesti ja muutoinkin sinne pääsisi käymään, mutta ei ole tullut käytyä siellä sisällä koskaan aiemmin, vaikka noin kerran viikossa Teneriffalla ollessani käyn kahden talon päässä sijaitsevassa Oasis-ravintolassa syömässä maailman parasta kanaa, nam.

Pääsimme vielä tutustumaan kylän viralliseen juhlasaliin, joka on tavallisesti lukittuna. Taustalla ovat Kanariansaarten, Espanjan, EUn ja Adejen liput. Seinillä oli upeita gobeliineja, jotka oli lahjoitettu alunperin viereiselle kirkolle, mutta joita ei sinne voinut ripustaa maallisten aiheidensa vuoksi. Myös tämä sali oli vanha ja siksi vasemmalla seinustalla on oma paikkansa aatelisille naisille, ristikkosermin takana. Paljon uutta tietoa tuli tälläkin kierroksella.

Merellä näkyi tälläkin kertaa muutamaan otteeseen El Hierron saari, tässä aurinko laskee sen taakse ja oikealla näkyy La Gomeraa.

Olen kotiin tultuani koettanut netistä seurata El Hierron tilannetta, tänään juuri siellä taas on auennut uusi purkausuoma Restingan kaupungin edustalle mereen ja pikkuhiljaa muodostunee uusia pikkusaaria.

Sinne taas jäi Teneriffa odottelemaan, kunnes seuraavan kerran pääsen vierailulle.