Nuori mies sai siis nimensä viime sunnuntaina. Kaste tässä juuri toimitettu ja isosiskoista nuorempi kuivaa sylikummin (serkku) pitelemää pikkuveljeä. Vanhempi sisar sai sitten sytyttää veljen kastekynttilän ja tilaisuuden lopuksi sisarukset yhdessä lauloivat toisen serkkutyttönsä pianolla säestäessä kauniin kappaleen "Pysy aina pikkuveljenä". Muutenkin kauniisti saimme osallistua sukujen yhteiseen juhlatilaisuuteen lukemalla, rukoilemalla ja laulamalla.

Koska tässä perheessä oli viikkoa aiemmin olleiden synttärijuhlien jälkeen jo pidetty kahdet muut kekkerit, saimme joukolla osallistua myös ristiäistarjoiluihin. Nyt vanhin tyttäreni oli saanut kunnian leipoa mahtavan täytekakun ja itse tein "aidon" juustokakun ja lisäksi jo pitkään harrastamani Aaltomaljaan kootun hyydytetyn juustokakun. Ihanan suolaisen piirakan alkuperästä en ole varma, mutta toinen isoäiti oli väkertänyt kauniita ja maukkaita piparkakkuja. On mukavaa leipoa, kun ei kaikkea itse tule syötyä;)

Ja sitten se kortti. Ajattelin sitä tehdessäni, että näin suureen juhlaan pitäisi käyttää jotain tavallisuudesta poikkeavaa, juhlallista mallia ja valitsin tämän tyttäreltä saadun korttipohjan. Hassua, hän oli itse kohdallaan päätynyt samaan muotoon, tosin suurempana (ja kauniimpana) korttina, löydät sen täältä.

Leikkasin vapaalla kädellä taustapaperiksi hillityn kauniisti kohokuvioidun vihertävän paperin, jonka reunoihin lisäsin vähän vihreää. Leimasin Inkadinkadoon setistä kynttilän, raamatun ja kädet, värittelin niitä kevyesti ja kokosin liimaamalla päällekkäin pari kappaletta. Kädet laitoin sisäsivulle tekstin viereen. Täydensin korttiin ääriviivatarroilla tekstin ja ristin. Tuli ihan omannäköinen kortti, joten olen siihen tyytyväinen.

Kaunis, tunnelmallinen juhla. Hyvä näitä sukuja yhdistäviä tilaisuuksia on viettää. Vielä esirukousta saamme pyytää tällekin lapselle ensi sunnuntaina.