http://2.bp.blogspot.com/_MamR8ZaNPM0/S7I30ClZjoI/AAAAAAAABeg/_Pm9dRk2ztk/s1600/Mettepip_award.jpg

Tällaisen ihastuttavan tunnustuksen sain jo pari viikkoa sitten kolmelta mukavalta blogisiskolta, joiden sivuilla mielelläni vierailen ja heidän blogeistaan kovasti pidän, nimittäin Riitulilta, Tirpuuselta ja Willa-Lunan Tarjalta, suurkiitos teille kaikille ja anteeksipyyntöni, että näissä säpinöissä tämä kesti näin kauan. Sain nämä sopivasti syntymäpäivälahjaksi, aprillia;)

Nämä muut touhut sitten, edelleen asustelen äidin lattialla, mutta torstaista asti on äitini ollut täällä myöskin, kun kuullessaan vaihtoehtoisesti joutuvansa terveyskeskuksen vuodeosastolle ihan sisullaan jaksoi rollaattorilla tehdä pienen lenkin jopa sairaalan käytävällä. Koetan rohkaista häntä kävelemään tukikorsetissaan, jota hän käyttää koko päivän, ja tekemään fysioterapeutin ohjeiden mukaiset jumpat sekä yritän olla tekemättä asioita hänen puolestaan, jotta hän sitten kohtapuoleen pärjäisi ilman minuakin.

Tänään kävimme ensimmäisessä kontrolliröntgenissä ja vasta tarkasti kuulin, että hänellä onkin murtuma 12. selkänikamassa eli vähän ylempänä kuin luulinkaan, mutta uusia murtumia ei ollut tullut, vaikkei vielä parantumistakaan näkynyt. Verikokeista kuulemma näkyi, että murtuma oli uusi, ei siis kovin kauaa ole aiheuttanut niitä hänen kovia selkäkipujaan. Lääkäri taas muistutti, kuinka tärkeä hänen on kävellä, joten kävimme iltapäivällä lenkillä palvelutalon siiven ympäri, kun ilmakin oli niin ihanan kesäinen.

Huomenna koetamme neuvotella, millaista apua hän täältä voisi saada ainakin nyt väliaikaisesti, kunnes tuntuisi, että paremmin pärjäilisi taas itsekseenkin. Ainakin tukiliivin kunnollinen kiinnitys tuntuu olevan hänelle vielä aamuisin liian hankala toimi. Jokohan sitten pikkuhiljaa uskaltaisin suunnitella Keski-Suomen reissua, kunnes taas kahden viikon päästä on uusi kontrollikäynti Kuusankosken aluesairaalassa.