Tuttua uima-allasnäkymää katselin tällä kertaa myös vähän ylempää, jolloin lähes koko Costa Adeje oli ihailtavissa yhdellä silmäyksellä. Asuin myös yhden viikon lähellä rantaa asunnossa, jonka parvekkeen kuvasin tähän, vastassa vain nykyään on melko lähellä toinen hotelli, mutta pystyin silti siellä flunssaisena loikomaan ja ottamaan aurinkoa;) 



Ensimmäisellä viikolla seuranani oli ystävätär, jonka kanssa kävimme Adejen kylässä katsomassa Barranco del Infiernon lähtöpaikkaa, tällä hetkellä ei sinne saa mennä kävelemään turvallisuuden vuoksi, ja tietenkin lounastimme parasta tietämääni kanaa Oasis- ravintolassa.

Toisena päivänä menimme paikallisbussilla Granadillaan, vähän korkeammalle, kuten näkyy.



Kävelimme muutaman tunnin siellä ja yhdellä kujalla oli näin värikäs talo.



Museo, johon olisimme halunneet tutustua, olikin vastoin matkaopaskirjan tietoja kiinni, mutta osuimme paikkaan tutustuessamme hautausmaalle, joka näyttää vähän poikkeavan omastamme. Suurin osa haudoista oli seinäkkeissä toinen toisensa päällä.



Olimme voittaneet pari 45€ lahjakorttia tietokilpailuista hotellilla, joten kävimme päivällisellä viehättävässä El Molino Blanco ravintolassa, jossa ruoka oli oikein hyvää ja palvelu pelasi.



Seuraavana päivänä sairastuin enkä juurikaan lähes viikkoon jaksanut hotellista poistua. Siirryin tuonne rannan luona olevaan hotelliin ja vielä sielläkin otin melko rauhallisesti. Jaksoin kuitenkin mennä tervetulotilaisuuteen ja voitin siellä katamaraaniristeilyn valas- ja delfiinivesille.



On joskus ennekin käynyt ilmi näissä matkajutuissani, että nautin merellä olosta, niin onneksi nytkin, kun pahin tauti jo alkoi talttua. Tarkoitus oli myös halukkaiden uida, mutta harvinaisen talven jäljiltä oli rantavesillä meduusoita, näytillä Portugalilainen sotalaiva, tosi myrkyllinen.



Aiotusta uimapaikasta sitten miehistö pyydysti "tavallisemman" sateenvarjomeduusan.



Sää oli koko ajan ihanan lämmin, mutta osan aikaa puhalteli Saharasta calima lämmön lisäksi hiekkaa. Jaksoin jo loppuviikosta tehdä muutaman kävelylenkin ja pyysin ohikulkijaa ottamaan itsestäni tuulessa kuvan, taakse tuli paikallinen onkija ja tiedän, että Gomeran saarikin olisi, jos...

 

Viimeiseksi viikoksi muutinkin sitten Puerto de la Crutziin, jossa en aiemmin ole asustanut, siis tutustumista ihan uuteen seutuun, vaikka arvaan, että seuraavat kohteet saattavat olla teille tuttuja. Hotellin ympäristö piti ottaa "haltuun" muutamalla kävelylenkillä ja sitten saattoi jo kiivetä ylös rinnettä, johon oli rakennettu kaunis portaikko ja vesiputouksia kauniine kukkineen.





Kun vihdoin pääsin ylös, olivat näkymät alas kaupunkiin aivan huikeat.



Alas tulin sitten autotien laitaa, tuntui polville mukaavammalta kuin portaat, onneksi jalat kestivät. Siestan jälkeen kävin vielä kävelemässä "läpi" Playa Jardinin, jonka kävelytietä reunustivat kasvit. 



Seuraavana päivänä tutustuin Kasvitieteelliseen puutarhaan, jonka kasvilajien määrä oli 37000!



Nähtävilläkin oli monia erikoisia kasveja, samoin kauniita pensaita ja kukkia.



Kasvit oli asiallisesti merkitty, joten saattoi tarkistaa, mikä kasvi ja mistä kotoisin. Alunperin puutarha on perustettu välietapiksi trooppisille kasveille ennen siirtämistä pohjoisemmaksi.



Alueella oli niin valtavasti katsottavaa, että noin puolivälissä tarkistin lipunmyyntipisteestä, pääsenkö samalla lipulla takaisin, jos välillä käyn lounaalla, ja onneksi se kävi päinsä. Vastapäisessä ravintolassa oli onneksi listalla melonia serranokinkun kera, NAM!



Tällä jaksoi kiertää loput käytävät ja ihailla valtaisaa puuta, jota en osannut kuvata niin, että koko välittyisi kuvasta. Portin lähellä sen sijaan kasvoi jännittävä Nenúfares Nymphaea.



Jaksooin vielä kävellä ylämäkeen katsomaan kotimuseo Abagoa, mutta pettymyksekseni se oli jo siltä päivältä suljettu, joten jouduin niine hyvineni palaamaan Guagualla takaisin linja-autoasemalle.

Seuraavana päivänä kävin tutustumassa Orkideapuistoon, joka oli paljon edellistä vaatimattomampi. Siellä kerrotaan esimerkiksi Agatha Christien kirjoittaneen yhden teoksen.



Puistossa kuitenkin nimensä mukaan oli paljon ihania orkideoita, hotellissa käynyt opas taisi puhua sadasta, mutta esitteessä sanotaan vain olevan luultavasti Kanariansaarten laajin kokoelmä tällä edelleen yksityisomistuksessa olevalla alueella.



Vähän erikoisemmankin näköisiä lajikkeita oli joukossa.



Kasvit oli ryhmitelty kauniisti.



Alueella kasvoi myös kahvipensaita.



Orotavan laakso oli sitten seuraavan päivän tutustumiskohde, sinnekin mäelle guagua vei.



Aukion laidalla oli kaunis kirkko paastonajan värityksessään.



Taas pääsin kävelemään mäkiä ylös ja alas. Löysin kyselemällä Casa de los Balconesin.



Paljon muitakin paikkoja kävin katsastamassa ja jouduin lopulta kyselemään koulupojilta neuvoa, kuinka päästä linja-autoasemalle, kun ajauduin pari korttelia liian alas, siis kiipeämällä;)

Seuraavan päivänä lähdin kauan odottamalleni tutustumiskäynnille Teneriffan vanhaan pääkaupunkiin La Lagunaan. Linja-autolla sinnekin matkustin. Odotukset olivat niin suuret, että tähän paikkaan vähän petyin. Löysin kuitenkin kauniita kukkivia puita pihoilta.



Museoksi ja näyttelytilaksi muutetun rakennuksen sisäpihalla kukkivat mantelipuut.



Vanhasta kaupungista kävelin lähemmäs yliopistoa, jonka lähellä sijaitsi tiede- ja avaruusmuseo.



Näyttelytila oli rakennettu kokeelliseksi, joten lähes kaikkeen sai koskea ja näin kokemalla oppia. Täältä jatkoin raitiovaunulla (tranvia) alas Santa Crutziin, saaren nykyiseen pääkaupunkiin, jonka myös olen vain pikavisiiteillä sivuuttanut. Ystävällinen vieruskaveri huomasi kartan selailuni ja neuvoi minua jäämään pois lähellä Plaza de Españaa ja kertoi, kun siellä olimme. Kiitos!



Pylvään toisella puolen oli patsas, jonka tekstin mukaan Teneriffa on pystyttänyt kaikkien niiden kunniaksi, jotka ovat antaneet henkensä Espanjan puolesta.



Sunnuntain pidin aivan laiskana lepopäivänä, makasin hotellin katolla olevan uima-altaan reunalla ja melkein poltin vielä nahkani niin tyypilliseen tapaan, kun luulee, ettei niin enää kävisi;)

Viimeisenä kokonaisena päivänä kävelin vasta taiteilija Manriquen suunnitteleman Martianezin merivesialtaiden alueen vieritse ja taas vaivasin paria ohikulkijaa ottamaan kuvan.



Olisi tuolla voinut yhden päivän viettää. Niemen kärjessä oli mukava baari, jossa nautin hedelmäisen trooppisen salaatin ja ihailin rantamaisemaa sekä kuuntelin merta!!!

 

Kävelin hiljakseen takaisin hotellille päin ja kävin ihailemassa yhden kirkon kaunista alttaritaulua sekä upeaa puista kattoa.



Kumman nopeasti se neljä viikkoa kului, paljon ehdin nähdä, mutta paljoon jäi vielä kaipuuta.

Laitan tähän loppuun kuvan orkideapuiston keltaisesta orkideasta toivottamaan teille kaikille:



Hyvää Pääsiäistä!